Kiitos rakasmauri <3 en kuole vielä, mutta joskus!
Tänään aamupaino 55,9kg, ei kovin paha verrattuna että oon syöny koko alkuviikon varmaa ainaki 3000 kaloria päivässä. Eilenki söin ihan vitusti kebabia, karkkia ja suklaamuroja. Missäköhän mun itsekuri on? Aamu aloitettu jo karkeilla, mutta en kyllä aio jatkaa tuota karkkilinjaa, mä pidän itsekurini enkä repsahda, koska äitikin on poissa kotoa. Eli helpompi skipata ruoat. Illalla joudun kuitenkin syömään, mutta jos liikun tarpeeksi niin ei sekään välttämättä haittaa. Tarkoitus olisi yrittää tänään päästä miinuskaloreille!
Eilisestä lähtien mun silmät on ollu tosi oudot, näen periaatteessa ihan hyvin, mutta kumminkaan en. Silmät on sellatteet vähän sumeahkot, menee mustia viiruja ja kipeet tuolta silmän takaa. MS siis oireilee taas, toivotaan kuitenkin että tää menee nopeasti ohi eikä tuu mitään vakavampaa. Tänään on myös ranteet jäykät ja vähän puutuneet, toivottavasti ei pahis tulossa.
Nyt tämä sotanorsu lähtee marjastamaan, sillä lenkkeilyyn on liian kuuma, mutta haluun mennä ulos kuluttamaan edes jollain tapaa.
---------
31 Heinä 2011, 00:45
Tänään aamupaino 55,9kg, ei kovin paha verrattuna että oon syöny koko alkuviikon varmaa ainaki 3000 kaloria päivässä. Eilenki söin ihan vitusti kebabia, karkkia ja suklaamuroja. Missäköhän mun itsekuri on? Aamu aloitettu jo karkeilla, mutta en kyllä aio jatkaa tuota karkkilinjaa, mä pidän itsekurini enkä repsahda, koska äitikin on poissa kotoa. Eli helpompi skipata ruoat. Illalla joudun kuitenkin syömään, mutta jos liikun tarpeeksi niin ei sekään välttämättä haittaa. Tarkoitus olisi yrittää tänään päästä miinuskaloreille!
Eilisestä lähtien mun silmät on ollu tosi oudot, näen periaatteessa ihan hyvin, mutta kumminkaan en. Silmät on sellatteet vähän sumeahkot, menee mustia viiruja ja kipeet tuolta silmän takaa. MS siis oireilee taas, toivotaan kuitenkin että tää menee nopeasti ohi eikä tuu mitään vakavampaa. Tänään on myös ranteet jäykät ja vähän puutuneet, toivottavasti ei pahis tulossa.
Nyt tämä sotanorsu lähtee marjastamaan, sillä lenkkeilyyn on liian kuuma, mutta haluun mennä ulos kuluttamaan edes jollain tapaa.
---------
31 Heinä 2011, 00:45
Tänään on ollu tosi sekava päivä. Tuli syötyä jotain tuhat kaloria (?) eli ihan vitusti liikaa. Liikuin tosin myös 800 kalorin edestä, eli +- 200. Syömisiä pitää karsia reilusti, mutta liikuntoihin olen oikein tyytyväinen.
Aamu alkoi iloisena, oli hyvä fiilis syömisistä ja kävin 50min kävelyllä kameran kanssa. Päivällä kun lähdin hölkkäilemään niin loppumatkasta, tai oli jotain kilometri jäljellä. Niin vasen jalka meni ihan tunnottomaksi. Pysähdyin seisomaan hetkeksi, niin tunto alkoi palautua mutta sitten reidessä tuntui outoa kipua, vähän kuin lihaskramppi muttei kkumminkaan yhtään sellainen. Lähdin kävellen jatkamaan matkaa niin en saanut jalkaa kunnolla nostettua ja se tuntui todella raskaalta. Istuin sitten tien pientareelle ja itkin varmaan viitisen minuuttia. Sen jälkeen ajattelin että yks pikkujalkavaiva ei mua pysäytä, joten sinnikkäästi hölkkäsin/kävelin matkan loppuun. Jalka oli välillä ihan tunnoton ja välillä siihen sattui hirveästi. Kotona jalkaa kuumotti ja oli lihasnykäyksiä, mutta pikkuhiljaa se palautui normaaliksi.
Tämän jälkeen fiilikset oli ihan maassa, ja tuli olo että haluan kuolla nyt _heti_. Aloitin myös ahmimisen, ajatukseni oli että nyt kun kuolen, niin tääytyy ensin syödä laivalta ostetut suklaat etteivät mene hukkaan. Justjoo, ahmimiseksi se siis meni. Ja syötyäni ei enää huvittanutkaan tappaa itseeni, ainakaan vielä. Kävin jälleen vähän oksuamassa, mutta en vieläkään onnistunut saamaan ulos kuin verta ja vähän suklaata.
Kävin vielä illalla toisella 50min kävelyllä, alkuun jalka meinasi taas puutumaan ja oli aika raskas, mutta jatkaessani eteenpäin jalka oli suhteellisen normaali ja pystyin hyvin liikkumaan. Tajusin siis, että pahis on todellakin tulossa. Eli pahis on siis MS-tautiin liittyvä aika, jolloin oireet pahenevat, se kestää 1-8vko, jonka jälkeen oireet helpottavat tai häipyvät kokonaan. Tämä olisi diagnoosi aikani toinen pahenemiskausi. Tällä hetkellä oireita ovat nuo silmät, fatiikki (jatkuva väsymys), tuo jalka sekä spaattiset ranteet. Inhottavaa, mutta pakko kestää :/ Lääkärille en halua mennä, se ei hyödyttäisi mitään. Pulssiinkaan en pääse ennenkuin oireet haittaavat huomattavasti elämää :/
Huomenna olisi serkun rippijuhlat, eli tulee syötyä, ajattelin kuitenkin huomenna jättää lenkin välistä, ja vasta maanantaina katsoa, josko jalka olisi parempi eikä alkaisi oireilla liikkuessa.
Aamu alkoi iloisena, oli hyvä fiilis syömisistä ja kävin 50min kävelyllä kameran kanssa. Päivällä kun lähdin hölkkäilemään niin loppumatkasta, tai oli jotain kilometri jäljellä. Niin vasen jalka meni ihan tunnottomaksi. Pysähdyin seisomaan hetkeksi, niin tunto alkoi palautua mutta sitten reidessä tuntui outoa kipua, vähän kuin lihaskramppi muttei kkumminkaan yhtään sellainen. Lähdin kävellen jatkamaan matkaa niin en saanut jalkaa kunnolla nostettua ja se tuntui todella raskaalta. Istuin sitten tien pientareelle ja itkin varmaan viitisen minuuttia. Sen jälkeen ajattelin että yks pikkujalkavaiva ei mua pysäytä, joten sinnikkäästi hölkkäsin/kävelin matkan loppuun. Jalka oli välillä ihan tunnoton ja välillä siihen sattui hirveästi. Kotona jalkaa kuumotti ja oli lihasnykäyksiä, mutta pikkuhiljaa se palautui normaaliksi.
Tämän jälkeen fiilikset oli ihan maassa, ja tuli olo että haluan kuolla nyt _heti_. Aloitin myös ahmimisen, ajatukseni oli että nyt kun kuolen, niin tääytyy ensin syödä laivalta ostetut suklaat etteivät mene hukkaan. Justjoo, ahmimiseksi se siis meni. Ja syötyäni ei enää huvittanutkaan tappaa itseeni, ainakaan vielä. Kävin jälleen vähän oksuamassa, mutta en vieläkään onnistunut saamaan ulos kuin verta ja vähän suklaata.
Kävin vielä illalla toisella 50min kävelyllä, alkuun jalka meinasi taas puutumaan ja oli aika raskas, mutta jatkaessani eteenpäin jalka oli suhteellisen normaali ja pystyin hyvin liikkumaan. Tajusin siis, että pahis on todellakin tulossa. Eli pahis on siis MS-tautiin liittyvä aika, jolloin oireet pahenevat, se kestää 1-8vko, jonka jälkeen oireet helpottavat tai häipyvät kokonaan. Tämä olisi diagnoosi aikani toinen pahenemiskausi. Tällä hetkellä oireita ovat nuo silmät, fatiikki (jatkuva väsymys), tuo jalka sekä spaattiset ranteet. Inhottavaa, mutta pakko kestää :/ Lääkärille en halua mennä, se ei hyödyttäisi mitään. Pulssiinkaan en pääse ennenkuin oireet haittaavat huomattavasti elämää :/
Huomenna olisi serkun rippijuhlat, eli tulee syötyä, ajattelin kuitenkin huomenna jättää lenkin välistä, ja vasta maanantaina katsoa, josko jalka olisi parempi eikä alkaisi oireilla liikkuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti